Isoja paloja purtavaksi – ensimmäinen finaalikonsertti Musiikkitalossa

Finaalin viimeinen vaihe saatiin käyntiin Helsingin Musiikkitalossa, kun ensimmäiset kolme finalistia esittivät 1900-luvun sellokonserttoja Helsingin Kaupunginorkesterin ja kapellimestari John Storgårdsin säestyksellä.

Norbert Anger aloitti illan Brittenin Sellosinfonialla. Hänen soittonsa oli pitkälinjaista ja värikästä, mutta silti hyvin jäsennettyä. Anger on koko kisan väläytellyt taitojaan yhteissoitossa orkesterin ja kapellimestarin kanssa – niin Joensuussa, Espoossa, kuin myös nyt Musiikkitalossa. Hänen ensiluokkainen seuraamisensa ja hyvässä mielessä metrinen soittonsa teki yhteissoiton HKOn kanssa jouhevaksi ja tuotti hedelmällistä tulosta. Angerin aina itsevarma olemus ei edes kokenut kolausta, vaikka hänen jousensa melkein hajosi toisen osan loppupuolella lähes kaikkien jouhien irtoamisen vuoksi – mies soitti osan loppuun ja lähti vasta sitten hakemaan takahuoneesta toista jousta tilalle. Hän soitti vaikeaselkoisen kappaleen loppuun asti hyvin määrätietoisesti ja tulkinnallinen syvyys kasvoi, mitä pidemmälle mentiin. Pakollisena Bach-numerona Anger soitti räiskyvän Giguen kolmannesta soolosarjasta.

Toisena soitti Angeria pari vuotta nuorempi Janina Ruh (s.1989), joka sijoittui Paulon kilpailussa vuonna 2007 neljännelle sijalle. Nyt hän otti revanssin ja esitti Shostakovichin toisen sellokonserton. Soitto oli äärimmäisen eheää ja siistiä, mutta sointivärit ja karaktäärit jättivät paljon toivomisen varaa. Sointi oli myös valitettavan yksipuolista johtuen Ruhin säästeliäästä, jopa kitsaasta jousenkäytöstä. Vaikka tarkka soitto helpotti orkesterin kanssa työskentelyä, jäi tulkinta liikaa yksityiskohtiin. Shostakovichin konsertto on täynnä voimakkaita karaktäärejä, jotka jäivät kuitenkin kaikki tällä kertaa vaisuiksi, vaikka orkesteri svengasi täysillä yrittäen innostaa solistia. Encore-numerokseen hän oli valinnut Giguen Bachin kuudennesta sellosarjasta, jonka hän soitti sujuvalla otteella.

Väliajan jälkeen kaikkensa peliin laittoi välierän yllättäjä Pablo Ferrandéz Castro (s.1991), joka esitti Prokofjevin Sinfonia concertanten suvereenilla teknisellä osaamisella ja voimakkailla karaktääreillä. Parhaimmillaan hän oli toisessa ja kolmannessa osassa, jolloin hän oli vapautunut alun pienestä prässäämisestä ja soitti intensiivisellä äänellä. Jos Castron soittoa pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, olisi se kaunis – hänen soundinsa ja herkkyytensä ovat vastustamaton yhdistelmä! Ylimääräisenä Bach-numerona hän soitti sielukkaasti Sarabanden ensimmäisestä soolosellosarjasta ja päätti siis oman osuutensa samalla lailla, kuin vuoden 2007 voittaja, Andreas Brantelid. Liekö enne…?

Kilpailu alkaa olla jo loppusuoralla – huomenna jäljellä enää viimeiset kolme finalistia ja palkintojenjako! Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Klaus Mäkelä

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s