Klassismin trapetsilla – Toinen finaalipäivä

Kahtena ensimmäisenä finaalipäivänä Haydnin C-duurikonsertto sai kuusi raikkaan erilaista esitystä, joiden taso oli kauttaaltaan korkea. Jukka Iisakkilan johtama Tapiola Sinfonietta tuki kaikkia soittajia joustavalla ja rikkaalla soitollaan, joka muokkautui paljon solistin tyylin mukaan muuttumatta koskaan hajuttomaksi tai mauttomaksi peesailuksi. Sellosalin akustiikka sopi mitä parhaiten tälle klassismin kuningaskonsertolle.

Haydn-finaalin toisen päivän aloitti jo ensimmäisessä erässä kirkkaaksi suosikiksi noussut Alexander Ramm. Hän pyörähteli lavalle tyköistuvassa, kiiltävässä puvussaan, ja aloitti ensimmäisen osan raikkaan kevyellä otteella. Valitettavasti välierän kuumeessa soittanut Ramm oli kuitenkin vielä nuutuneen oloinen, ja ensimmäinen osa jäikin yksipuoliseksi. Hitaassa osassa soitto oli tasaisen varmaa, mutta draamallinen kaari ei välittynyt raadin penkkiriville asti. Sinänsä hienolla kvaliteetilla soittava Ramm joutui antamaan tasoitusta edellisen illan italialaisille instrumenteille, mutta myös vibratoa varioimalla ja huolellisemmalla jousenkäytöllä hän voisi löytää saundimaailmaansa uusia ulottuvuuksia. Finaali puuskutti eteenpäin kuin idän pikajuna, ja osoitti Rammin virtuoositekniikan olevan kunnossa. Kuitenkin olisin kaivannut enemmän riemua koko esitykseen, joka jäi tällaisenaan hieman suorituksenomaiseksi.

Finaalin 18-vuotias kuopus Aurélien Pascal asteli lavalle selvästi jännittyneenä, mutta jo hänen varsin tehokas virityksensä osoitti, että psykosomaattisilta tärinäoireilta vältyttiin nuoresta iästä huolimatta. Ensimmäinen osa oli joitakin lipsahduksia lukuun ottamatta oikein mallikasta kilpailusoittoa, vaikka jäikin mielestäni oppilasmaiseksi. Teknisesti vaativa kadenssi ei osoittautunut riskin arvoiseksi, sillä Pascal ei selvinnyt vaativista pariäänistä aivan puhtain paperein. Toinen osa sai Pascalin käsissä tyylikkään, mutta myös yllätyksettömän tulkinnan – äänellisissä ulottuvuuksissa ja tulkinnassa on vielä paljon kypsymisen varaa. Finaalissa Pascalin vasemman käden suvereniteetti tuli hienosti esiin, ja kunhan ikää ja kokemusta karttuu, voimme varmasti odottaa häneltä hienoja konserttielämyksiä. Tällä kertaa nuori Pascal esiintyi tasaisesti, mutta täysin omassa kuplassaan, minkä huomasi myös Tapiola Sinfonietan soiton laimentumisena.

Baselin musiikkiakatemiassa opiskeleva Kian “Sulttaani” Soltani on jo kahminut ensimmäiset palkinnot Antonio Janigro- ja Karl Davidoff-kilpailuista. Tällä kertaa Soltani oli ilmeisesti kuullut Ravintola Chez Dominiquen lopettamishuhuista, sillä hän taikoi meille mitä hyvinkin kahden Michelin-tähden Haydn-keitokset. Heti ensimmäinen osa lähti soimaan kepeän virtuoottisesti ja rikkaasti, ja viimeistään oman huikean kadenssinsa myötä Soltani laittoi epäilijöille soppaluun kurkkuun. Toinen osa jatkoi päivän trendin mukaisesti tasaiseen ja yllätyksettömään tyyliin, mutta Soltanin upea kvaliteetti ja kaunis vibrato pitivät esityksen nautittavana kautta linjan. Myös toiseen osaan oman kadenssin kokkaillut Soltan päätti osan herttaisen yksinkertaisesti. Viimeistään vauhdikas ja eläväisesti karakterisoitu finaali vei Soltanin taistelemaan aivan kilpailun kärkipaikoista.

Terveisin,
Sirzu from the Shadows

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s